Bored

Viikonloppuna tuli juotua enemmän kuin tarpeeksi, lähetettyä Mikke yksin kotiin nukkumaan ja sovittua SPn kanssa meidän kuvio kuntoon.

Joo. Olin vähän epämääräisen porukan kanssa iltaa viettämässä lauantaina. Mukana oli niin SP kuin Mikkekin. Miken kanssa mä siinä aika paljon juttelin ja se olisi mun kanssani halunnut lähteä yöksikin. Mä en jostain syystä kuitenkaan ollut kovin kiinnostunut. En tiedä, mikä siihenkin on tullut. Kai se kaikki outo säätäminen sen kanssa alkaa jo tympästä, ei jaksa enää paljonkaan innostaa, vaikka meillä aina tosi kivaa onkin ollut. Olkoot nyt, en mä tällä hetkellä ainakaan jaksa Mikkejuttuja.

Ennen kuin Mikelle annoin pakit, SP ehti tulla ilmeisesti mustasukkaiseksi. Ainakin siihen tapaan meitä mulkoili ja varmisti, ettei jääty Miken kanssa kahdestaan. Yritti kääntää meidän keskustelun ja huomion aina johonkin muualle kuin toisiimme. Ei sen olisi tarvinnut nähdä vaivaa, en ollut Miken matkaan lähdössä.

Aika huvittavalta toi SPn toiminta vaikutti, sillä me oltiin siinä alkuillasta tosissaan ehditty puhua ja sopia tää meidän kuvio. Päätettiin siis, ettei tällä hetkellä ainakaan tehdä tästä tän ihmeellisempää. Jatketaan samalla tavalla kuin tähänkin asti ja pidetään hauskaa. Sopii mulle.

Joo. Sellaista.

Strange what desire will make foolish people do

Perjantai-ilta vei mut ja muutaman työkaverin mennessään muutamalle kaljalle kaupunkiin. Suunnitelmana ottaa oikeesti ne kaksi ja lähteä sitten kotiin. Ei siinä ihan niin käynytkään.

Oltiin ajoissa liikkeellä ja mentiin yhteen työpaikan lähellä olevaan kuppilaan. Ekat juomat oli puolivälissä, kun tiskille kävelee kukas muukaan kuin Mikke. Se huomasi meidät ja tuli moikkaamaan. Siihen se sitten jäi juttelemaan ja me pyydettiin se ja sen kaverit liittymään seuraan.

Ei mennyt kauaakaan kun se etsi mun käteni omaansa pöydän alla. Muiden lähtiessä hakeen uusia juomia, Mikke kumartui muhun päin ja kysyi, lähdettäisiinkö käymään Miken kämpillä. En mä mitään suostutteluja kaivannut, olisin itse ehdottanut samaa, jos Mikke ei olisi ehtinyt ensin. Päätettiin kuitenkin odottaa vielä vähän aikaa. Siinä seuraavien kaljojen aikana Miken ja mun kaverit kehitti yhdessä jatkosuunnitelman, että seuraavaksi suunnattaisiin johonkin, missä pääsisi tanssimaan. Mikke ei aikonut lähteä jatkamaan, lauantainen aamuvuoro kuulemma odotti. Se lähtötohina antoi meille hyvän tilaisuuden liueta paikalta.

Mikke tarjosi mulle kämpillään vielä yhden kaljan. Melkein puolet sain siitä juotua sivistyneesti, ennen kuin oli pakko luovuttaa ja siirtyä vähentämään Miken vaatteita. Se taisi olla kevättä, kun viimeksi nähtiin. Mutta ei sitä huomannut. Miken kanssa kaikki on niin vaivatonta, on ollut alusta asti. Voisi luulla, että me tehtäisiin tätä joka päivä.

Se on ihan mielettömän hyvä!

Mä en ollut aikeissakaan jäädä yöksi, ne Miken työt ja muutenkin. Siinä kun maattiin vierekkäin yrittämässä selvitä äskeisestä, mä sain tekstiviestin. SP. Oli vailla seuraa kaupunkiin. Hetken mietin, mitä vastaan. Kello ei ollut vielä paljoa ja vähän oli ehkä menofiiliskin. Ja kiinnosti se SPn näkeminenkin, enemmän kuin osasin odottaa. Toisaalta, vieressä makasi alaston Mikke, joka oli saanut mut kohtalaisen hyvin väsytettyä. No, en mä sinne Mikelle olisi kuitenkaan jäänyt ja kotiinkaan ei ollut kiire. Lupasin siis lähteä SPn seuraksi.

Mikke saattoi mut ovelle ja siinä sain vielä sellaisen suudelman, että sivustakatsoja olisi varmasti ajatellut, että Mikke ei voi kuvitella elävänsä yhtä ainoota minuuttia, jos mä olen poissa. Ei mikään ihme, että se sai aikanaan mun pääni niin sekaisin. Onneksi nyt oon oppinut varautumaan. Ovenraosta se vielä roikkui mun kädessäni kiinni, kunnes enää sormenpäät kosketti toisiaan, ihan elokuvatyyliin. Sitten mä hävisin portaisiin.

Ulos päästyäni mä kaivoin puhelimen esiin ja soitin SPlle. Me sovittiin baari, missä nähdään. Matkalla tajusin, että mä varmaan näytän ihan juuri siltä, että oon äsken saanut. Tukan harjaus oli ainoa, mihin siinä pystyin enää. Olihan sekin parempi kuin ei mitään.

Oli kiva nähdä SP kahdestaan. SPkin tuntui olevan tyytyväinen tilanteeseen. Niinpä me ei mentykään meidän vakiopaikkaan, vaan valittiin joku oudompi pikkubaari. Juteltiin ihan normaaleista kaverijutuista taas. Mä istuin SPn kainalossa ja se tottuneen oloisesti silitteli mun käsivarttani.

Väsymyshän jossain vaiheessa alkoi haitata. SP kysyi, lähdettäisiinkö yhdessä nukkumaan. Mä suostuin. (Vaikka vähän kyllä epäilytti vaihtaa näin lyhyen ajan sisällä sängystä toiseen.)

Aamulla heräsin SPn kainalosta taas oikein tyytyväisenä.