Koosta ei ole kuulunut mitään aikoihin. Tutun kaavan mukaan tääkin tuntuu menevän, mun pää selviää, kun en vähään aikaan nää enkä kuule toisesta. Poissa silmistä, poissa mielestä. Tai ei kyllä ihan kokonaan. Ja jos sen taas näkisin, niin voisi käydä huonosti. Mutta nyt tuntuu siltä, että maailmassa saattaisi olla muitakin miehiä. En kait sitten muuttanutkaan pysyvästi Koolandiaan. Kylläpä se mieli on muuttuvainen. Ihan hyvä vaan, ainakin tässä tapauksessa.
Nyt viikonloppuna on kyllä pakko päästä liikkeelle. Juhannuskin olisi. Töissä on ollut älytöntä ja muutenkin elämä on ollut niin kiireistä, etten ole missään edes ehtinyt käydä tai kavereita nähdä pitkään aikaan. Mökkihöperyys uhkaa ja pahasti.
(Ja kyllä mä mielelläni jotain seuraakin sieltä mukaani löytäisin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti