Lainaus itseltäni:
"Juuri nyt tuntuu siltä, että oliskohan kuitenkin syytä rauhoittaa tahtia
edes vähän. (Mutta jos itseeni tunnen yhtään, viimeistään perjantaina
hypin jo niin pahasti seinille, että on pakko kehittää jotain menoo, jos
ei sitä muka itsestään oo ilmestynyt.)"
Joo, eilen kaveri kysyi, että lähtisinkö lauantaina aloitteleen ja siitä kaupunkiin. En edes kahta kertaa miettinyt, kun olin jo vastannut joo. Vasta sitten aloin muistella, että ainiin, olinko sanonut jotain rauhoittumisesta. Tänäänkin kuulemma olisi seuraa, jos kaupunkiin lähtisin, mutta sitä kyllä jo harkitsen vähän pidempään. (Haha, teemaan sopien tän päivän horoskoopin viimeinen lause kuuluu näin: Rauhoitu jo!)
En tiedä, onkohan mua edes tarkoitettu rauhoittumaan? Vaikka välillä sitä kaipaa ja haluaa, niin useimmiten ajattelen, että olisiko musta edes siihen. Ehkä se vaatii sitten vaan sen tietyn tyypin, jonka kanssa tekee mieli rauhoittua. Mun ongelmani vaan näyttää olevan se, että ne rauhallisuutta haluavat tyypit ei saa oikein innostumaan. Ne jotka saa, on niitä liian vaikeita tapauksia, joiden kanssa minkään vakavamman suunnittelu on aivan mahdotonta.
Ehkä mä vaan oon toivoton tapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti