Lauantaina lunastin lupaukseni ja lähdin sinne kaupunkiin. Olin ihan liian perseet ja ilta oli aika sekava setti. Tuntuu, että kaikki kaverit on onnistuneet kehittämään keskenään jotain elämää suurempia kriisejä ja niitä kuunnellessa ja selvittäessä ilta kuluikin "sujuvasti".
Mun illan kohokohta oli kuitenkin se, kun puhelin soi, kun oltiin vaihtamassa baaria. Mä ajattelin jonkun edelliseen baariin jääneen kaverin soittavan perään, että missä ollaan. Mutta se olikin Koo. Mä huusin kavereille tulevani perästä baariin ja siirryin nurkan taakse vastaamaan.
Koo oli itsekin liikkeellä, ihan toisella suunnalla kuin me. Koo kyseli kuulumisia ja eihän siinä mennyt kuin hetki, kun päästiin puhumaan meidän tilanteesta. Tai lähinnä se juttelu oli söpöilyä suuntaan ja toiseen. Humala-aste oli molemmilla sellainen, ettei mikään kovin järkevä keskustelu onnistunut. No sen verran kuitenkin, että sovittiin näkevämme joku päivä viikolla ja juttelevamme paremmin. Vähän kyllä on vaikea uskoa, että niin tulisi käymään.
Olisi niin tehnyt mieli nähdä Koota, mutta välimatkaa meillä tosissaan oli. Mä tietenkin leijuin loppuillan (ja tänkin päivän) jossain pilvissä.
Miten tyhmä sitä voikaan olla, että antaa käydä näin??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti