Ja juuri kun oon päässyt sanomasta, että Koolandia olisi siirtymässä historiaan...
Aloitetaan nyt vaikka siitä, että kävin yhtenä iltana ystävän kanssa tiukan keskustelun aiheesta Koo. Ystävä sanoi kaiken sen, minkä jo tiedänkin ja mistä olen ihan samaa mieltä. Eli Koo on surkeaakin surkeampi idea. Se ei ole eroomassa naisestaan. Vaikka eroaisikin, se luultavasti tekisi mulle kaiken tän saman. Mä ja Koo ei olla ainoita, joihin tää meidän säätö vaikuttaa, meillä on kuitenkin yhteisiä kavereita. Jos tää kulkeutuu Koon naisen korviin, all hell will break loose. Niinkuin sanoin, tiedän ja oon samaa mieltä. Mun ajattelukyvylle tapahtuu kuitenkin jotain omituista, kun on kyse Koosta.
Koo soitti mulle tänään. Mä tuijotin sen nimeä mun puhelimessa ja mietin, että vastaanko vai en. Mä tiesin, että jos vastaan, niin se on menoo taas. Kaikki, mitä oon vähääkään järkeillyt tähän asti, lentää ulos ikkunasta. Vastasin kuitenkin. Kännissä Koo oli tottakai, ei se muuten soittele. Sanoikin, että mieli on tehnyt soittaa viikolla, mutta ei ole uskaltanut. Rohkaisun avulla näemmä onnistuu sekin. Koo kyllä lupasi, että ensi viikolla sitten soittelee selvinpäinkin. Mutta noi lupaukset nyt on tollasia, ei voi tietää, ennnen kuin tapahtuu.
Koo kyseli kuulumisia. Oli itse jossain kaverin luona toisessa kaupungissa viettämässä viikonloppua. Ei me kovin kauaa puhuttu. Olisi ollut aika paljon asioita, mistä olisin halunnut jutella, mutta se varmaan kannattaisi tehdä selvinpäin. Vähän puhuttiin siitä meidän taannoisesta pikanäkemisestä. Ja Koo tosiaan kysyi, että voiko soitella ensi viikolla selvinpäin ja haluaisinko nähdä. Vastoin kaikkea järkeeni ja harkintakykyäni mä vastasin joo. Tosiaan, en mä usko, että se soittaa kuitenkaan. Eikä musta vaan oo näämmä kieltäytymään. Pitäisi kasvattaa selkäranka. Ja löytää jotakin harhauttamaan ajatukset Koosta.
Mä olen sekaisin. Tosi sekaisin. Mulla on Koon takia parempi olo kuin
pitkiin pitkiin aikoihin. Vaikka tästä ei voi seurata mitään muuta kuin katastrofi. Mitkä meidän vaihtoehdot on?
1. Me sovitaan, että tää oli tällainen sivuaskel,
eikä tapahdu enää. Ja ollaan kavereita, niinkuin ennenkin. Koitetaan päästä yli
toisistamme. Onnistuisikohan se? Voisiko sitä enää olla vaan kavereita, kun on kerran astuttu sen tietyn rajan toiselle puolelle? Voiko sieltä niin vaan palata?
2 2. Me jatketaan tällaista, mitä tää nyt sitten
onkaan. Siinä käy luultavasti pahasti. Mä ainakin rakastun varmasti ja sitten
sattuu, kun se onkin naisensa kanssa. Tai mä säädän jonkun muun kanssa ja Koo
loukkaantuu. Tai sen nainen saa tietää.
3. Me jatketaan tätä ja sovitaan, että Koo eroo.
Mutta erooko se koskaan? Tuskin.
4. Koo eroo ja me katotaan, mitä tästä seuraa. Vai
seuraako mitään.
5. Koo eroo ja me aletaan olla yhdessä. Mitä jos se
ei toimikaan? Mitä jos ne taaaas palaa yhteen? Mitä jos mikään ei ookaan
sellaista, kuin pitäisi? Mitä jos se pettää muakin?
Kaikki voi mennä vaan vikaan. Mitä mä oon oikein tekemässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti