I guess my someday came today

Viikonloppu oli taas jotain aikamoista. Juuri nyt tuntuu siltä, että oliskohan kuitenkin syytä rauhoittaa tahtia edes vähän. (Mutta jos itseeni tunnen yhtään, viimeistään perjantaina hypin jo niin pahasti seinille, että on pakko kehittää jotain menoo, jos ei sitä muka itsestään oo ilmestynyt.)

Kaveri piti bileet. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Tony oli siellä. Mä olin tosiaan luullut, että me oltiin oltu samaa mieltä siitä meidän taannoisesta yhteisestä yöstä. Että se oli vaan sellainen yhden kerran hauskanpito, eikä mitään sen ihmeellisempää. Olin aika väärässä, vaihteeksi. Tony päätti tunnustaa mulle tykkäävänsä musta ja haluavansa mun kanssa jotain enemmänkin. Mä kuuntelin sitä aika ihmeissäni ja ahdistus lisääntyi hetki hetkeltä. Mä en ajattele siitä samoin, mutta ei se kysynyt, mitä mieltä mä oon. Kertoi vaan oman näkemyksensä asiasta ja ilmeisesti oletti, että mä oon samaa mieltä. Illan mittaan aika lievästi ehdotteli asioita, kuten samaan sänkyyn päätymistä. Mä en kuitenkaan ruvennut mihinkään sen kanssa.

Tiesin, että Koo on tulossa sinne kanssa ja mietin jo etukäteen, että mitähän siitä seuraa ja mitä teen, jos asiat etenee siihen tiettyyn suuntaan. Ajattelin, että järkevää olisi tottakai käyttäytyä sivistyneesti, mutta todennäköisyys siihen, en uskonut sen olevan kovin hyvä, jos asia musta riippuisi.

Me oltiin alkuilta ihan normaalisti. Kaikki oikeestaan muuttui, kun olin viettänyt aikaa ja jutellut aika kauan yhden miespuolisen kaverini kanssa ja Koon mielestä tässä koko kuviossa oli jotain enemmänkin. Ei ollut.

Koo sitten "suuttui" mulle. Sanoi, että kuvitteli mun tykkäävän siitä ja oli kuulemma ajatellut, että oltaisiin sinä iltana ikäänkuin yhdessä siellä. Se ei kuitenkaan ollut mitään tollasta mulle aiemmin sanonut tai mitenkään noin edes käyttäytynyt. Mä ajattelin, että mikä oikeus Koolla on mulle suuttua, ite se seurustelee ja asuu toisen naisen kanssa. Eikä oo edes muhun pitänyt mitään yhteyttä edellisen näkemisen jälkeen tai illan aikana mitään asioista sanonut. Eikä mulla ja tolla kaverilla edes ollut mitään menossa. Mä siinä valitin Koolle ja siltä alkoi loppua vastaväitteet. Varmaan ihan vaan saadakseen mut hiljaiseksi, Koo suuteli mua.

Arvasinhan mä, että en siinä vaiheessa enää edes halunnut Koon lopettavan. Ihan sama, mitä olin ajatellut aiemmin, Koon suutelu ei tuntunut enää vähääkään väärältä. Se tuntui juuri siltä, mitä meidät oli tarkoitettu tekemään. Me siinä illan mittaan varastettiin yhteisiä hetkiä. Koo saattoi vetää mut ohikulkiessaan tyhjään huoneeseen ja tupakalla me istuttiin aina niin kauan, että kaikki muut ehti mennä takaisin sisälle.

Me valvottiin siihen asti, että kaikki muut meni nukkumaan ja vallattiin kahdestaan patja. Koo oli kaikkea sitä, mitä pitikin. Kaikkea sitä, mitä olin ikinä uskaltanut salaa haaveilla. Tiedän, ei se ole järkevää, eikä oikein. Kysyin Koolta, että kaduttaako. Ei kuulemma kaduttanut. Koo sanoi itsekin haaveilleensa tästä kaikesta jo kauan.

Me maattiin sylikkäin ja juteltiin aamuun. Koo puhui naisestaan ja kertoi sen perinteisen tarinan. Ei suju, mutta. Siihen koko juttuun liittyy vaan niin paljon enemmänkin, että tilanne ei ole millään tavalla edes etäisesti yksinkertainen. Eihän noi ikinä ole. Mutta Koo puhui myös kaikkea kaunista ja ihanaa. Ja vähemmän kaunista, mutta ihan yhtä ihanaa.

Me nukahdettiin jossain vaiheessa sylikkäin ja vielä aamulla halailtiin ja suudeltiin. Ihana. Lähtiessään Koo vielä halasi mua nopeesti, vaikka kaikki muut olikin näkemässä.

Mitähän tästä kaikesta seuraa? Vai seuraako mitään? Koolla on kuitenkin se nainen. Ja jotenkin vaikea uskoa, että se tilanne tässä muuttuu. Mutta mä en voi sille olla mikään toinen nainenkaan pidemmällä tähtäimellä. En mä halua olla mikään sivupolku, vaan haluan itsekin kunnon suhteen. Ja Koo on mulle niin tärkeä ja rakas, että en haluaisi meidän välejä millään pilata.

Mitä mä sitten tunnen Koota kohtaan? Mun mielestä se on ihana. Kiva. Kuuma. Komee. Mutta ilmiselvästi myös epäluotettava ja ehkä vähän hankala. Oonko mä ihastunut? En mä taida osata sanoa. Vai osaanko? Oon tuntenut sen niin pitkään ja tykkään siitä niin paljon, mutta en oo ikinä ennen saanut ajatella, että tykkäisin siitä enemmänkin. Se on ollut aina out of limits, enkä ikinä ajatellut, että mulla olisi minkään maailman mahdollisuuksia sen suhteen. Sen kanssa on ihanaa ja helppo olla. Me voidaan vaan olla ja jutella ja kaikki tuntuu hyvältä. Sen sylissä oli tosi hyvä nukkua. Koo on jotenkin niin eri asia kuin jos miettii vaikka Mikkee tai Arskaa. Mä oon tuntenut Koon niin paljon pidempään. Ja mun on pakko olla niin kaameen varovainen. Kun siinä on Koon nainen, mun ja Koon ystävyys ja aika paljon yhteisiä kavereita kyseessä. Ja tottakai meidän molempien omat tunteet. Tällaista juttua ei vaan saa mokata.

Me ei puhuttu tulevaisuudesta tai siitä, mitä nyt tulee tapahtumaan. Että mitä tänään, mitä huomenna, mitä ensi viikolla. Soitetaanko, nähdäänkö, vai mitä? Vai ei mitään? Koo kuitenkin juuri ennen nukahtamistaan mutisi, että "Sitten kun me ollaan yhdessä..." En tiedä ja vähän oon sekaisin.