Mitähän mä teen sen Arskan kanssa?
Mä oon saanut niin monelta kaverilta mielipiteitä Arskan suhteen, että päässä pyörii. Lisäksi mä tiedän ihan tarkkaan, mitä itse haluan (kavereiden mielipiteistä huolimatta), mutta sitä yhtä tärkeetä osuutta, mitä Arska haluaa, mä en osaa arvata
Osa kavereista on siis sitä mieltä, että Arska on tosi huono idea. Loputkin sanoo, että kannattaa edes olla tosi varovainen.
Ja mä vaan oon ihan inlöööööv. Ymmärrän osittain ne syyt, miksi kaverit varoittelee. Mutta niinkuin joskus sanoin, Arska on mulle jotain muuta, kuin kukaan muu on koskaan ollut. Musta tuntuu sen kanssa ollessa niin erilaiselta. Kliseisesti, kokonaiselta (yyh miten sokerista!). Mä tiedän, että kävi miten kävi, satavuotiaana dementiamummonakin kiikkutuolissa Arska on se, jota mä ajattelen. Mä haluan sen.
Mutta mitä se ajattelee? Hilluiko se mun kanssani vaan kaverimeiningillä, sillä siltä se vaikutti. Jos sitä kiinnostaisi, kai se olisi tehnyt jotain vähän enemmänkin (tosin yksi Arskan paremmin tunteva kaveri arveli, että ehkä juuri sen takia se ei yrittänyt, koska tykkää musta oikeesti, eikä halua pilata/satuttaa tms. {ja tää kommentti tuli mieheltä :-D. Yleensähän ne on tyttökavereita, jotka jollain tollasella yrittää lohduttaa})? Mut jos se olis kiinnostunut niin kai se nyt jotain. Emt. Lähettäisi vaikka viestiä tai jotain.
Yksi kaveri on sitä mieltä, että mun pitäisi kysyä siltä nyt ja heti, mitä mieltä se on. Toinen on sitä mieltä, että mä en ehdottomasti saa lähettää sille mitään, vaan mun pitää odottaa, että se ottaa yhteyttä. Ja jos ei ota, se ei oo kiinnostunut. Itse, en todellakaan tiedä.
Äääh. Että osaakin olla sekanen olo. Miten sitä näkee aina ulkopuolelta asiat niin paljon selkeemmin kuin näin, kun on itse kaiken keskellä?
Kyllä nainenkin saa olla nykyaikana aktiivinen ja osoittaa kiinnostusta. Tee joku varovainen aloite, jos susta siltä tuntuu. Tarkemmin en osaa neuvoa. Mutta ainakin miehenä mun on joskus vaikea olla se joka aina ja joka kerta tekee aloitteen ja on ensin yhteydessä tms. koska silloin voi itselle tulla sellainen olo, että oonkohan liian innokas, päällekäyvä, kiirettä pitävä tms. eli ei voi tietää haluaako toinen odottaa vielä vähän aikaa vai mitä se toinen haluaa vai haluaako toinen mitään. Silloin lämmittää hirveästi mieltä, jos toinen osapuoli onkin se, joka ottaa ensin yhteyttä...
VastaaPoistaKiitoksia kommentista :-) Ja ennenkaikkea näkökulmasta! Tätä kun tässä päivästä toiseen pyörittelee vaan omassa päässään, alkaa jo seota.
PoistaKyllä mun on pakko jotain tehdä, itsekin vaan pelkään olevani yli-innokas. Ehkä mä vielä odotan hetken. Mutta en mä tätä voi jättää vaan roikkumaankaan.
Eihän siinä mitään menetä, vaikka vastaus olisikin jotain muuta kuin mitä haluan. Ei tää meidän touhu voi paljoa varovaisemmaksi ainakaan mennä. Nothing to lose, everything to gain...
Dale: "Nothing to lose, everything to gain..."
VastaaPoistaExactly. Ota vaan rohkeasti aloite omiin käsiin. Mutta muista ne kavereittesi varoittelut, ei ne varmaan ihan turhan takia varoittele, ihan vaan sinua kiusataksesi... Jos kuitenkin käy niin, että se Arska on se oikea - niin elätte elämänne onnellisena, ja vanhainkodin kiikkustoolissa muistelet Arskaa lämmöllä. Ja jos Arska osoittautuu olevan väärä tyyppi, nautit sitten siitäkin lyhyestä hetkestä sen mitä se kestää, äläkä anna kenenkään satuttaa itseäsi (ainakaan liikaa). Sitten jos Arskan kanssa joskus tulee loppu eteen, jatkat taas uuden ja oikeamman etsintää yhtä kokemusta rikkaampana. Elämä on semmoista. (Ja kävi miten kävi, muistelet Arskaa vanhainkodin kiikkustoolissa ;).
Kaikki me kuolemme joskus, mutta kaikki eivät elä ennen sitä. Eli otat vaan elämästä rohkeasti irti sen mitä saat, turhia epäröimättä... Koska "jospa onkin niin, että elän vain kerran..." (4 ruusun pojat laulussaan)
Oot kyllä ihan oikeassa. Menee sitten syteen, saveen, ojaan tai allikkoon, niin menee edes johonkin.
PoistaParempihan se on tietää, kuin elää harhakuvitelmissa. Jos kaikki menee penkin alle, niin sitten itketään hetki, kasataan itsemme ja jatketaan eteenpäin.
Kokemuksia, niitäpä juuri. Ehkäpä mäkin vielä joskus opin, miten näitä asioita oikeesti hoidetaan :-)