Tuleepa nyt tiuhaan kirjoitettua, mutta menköön.
Vapaapäivää olisi lupailtu huomiselle ja niinpä me kaverin kanssa ollaan hetkisen kuluttua lähdössä viihtymään pikkulauantaiseen yöhön. Apua. Huvitus on ehkä hitusen alakanttiin, mutta seura on kyllä mitä parhainta, eli ehkä se tästä vielä paranee. Pitäisi kuulemma ottaa projektiksi seuran etsiminen, mutta itse oon niin jumiutunut Arskafiilistelyyn, että ei ainakaan nyt huvita edes ketään muuta katsella.
Mutta se, mistä mun oli tarkoitus kertoa, oli jälleen toi SP. Se soitti mut tänään seurakseen lenkille. Menin tietty, ihan niinkuin normaalistikin. Mietin kyllä, että onkohan sillä viikonlopusta jotain sanottavaa, mutta en oikein uskonut, että olisi. Tunti me siinä hölkkäiltiin ympäri pururataa mutta siitä meidän viikonloppusäädöstä ei puhuttu sanallakaan. Viikonlopusta yleensä kyllä, se kertoi mitä oli tehnyt loppuviikonlopun ja mainitsi jotain exästäänkin. Mä kerroin sille tavanneeni Arskan. Loppuviikon suunnitelmat, työkuviot ja muutkin kuulumiset tuli käytyä läpi. Mutta ei sanaakaan säätelyistä tai siitä lupauksesta. Sillä tavallahan se aina meillä menee. Viikonloppu- ja viikkomaailma sijaitsevat eri ulottuvuuksissa.
Mutta ei se mitään, ei todellakaan. Tää on vaan aika outoa, mutta johan me ollaan totuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti