Sain eilen "treffikutsun". Todellakin lainausmerkeissä. Ja arvatkaa keneltä.
Jasun kanssa juttelin eilen (tästä alkaa tulla vähintään jokatoinenpäiväinen tapa). Se kertoi tulevansa joskus ensi kuussa tännepäin joidenkin työkavereidensa kanssa johonkin työjuttuun ja oli ajatellut jäädä siitä parille vielä johonkin tänne. Kysyi mua lähteen mukaan. Siis sinne parille, ei työjuttuun. Lupasin pienellä varauksella (koska musta tuntuu, että oon mennyt lupaamaan jo jotain tolle päivälle. En vaan keksi millään, mitä se voisi olla!) ja meenkin varmasti jos pääsen.
Ihmettelen kyllä tota. Siis jos joltakulta jotain haluaa, niin aika uskaliasta jättää se monen viikon päähän. Välissähän ehtii tapahtua vaikka mitä! En mä tietenkään oo mikään paras esimerkki tästä asiasta puhumaan, pata kattilaa jne.
Jasu on aina ihan vakuuttunut, että mulla ei oo aikaa jutella sille ja mulla on jotain parempaa tekemistä ja se häiritsee pahasti. Vaikka joka kerta sanon, että ei todellakaan.
Jos voisin valita, niin olisin Jasuun ihan totaalisen rakastunut. Mutta miksi noita asioita ei voi itse päättää??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti