Niin se säätöpallo, mistä lupasin kertoa.
Se on sellainen tapaus, jonka kanssa mulla on ollut jotain outoo säätöö jo pitkään. Oudompaa kuin muiden, mikä on jo aika paljon! Ei olla koskaan pantu, mutta kaikenlaista muuta kyllä. Ja ollaan välillä mietitty, olisiko meistä pariksi. Mutta aina ollaan jostain syystä päädytty siihen, että ei. Joko jompi kumpi on ollut varattu tai liian tyytyväinen sinkkuelämäänsä. Ja mua ärsyttää siinä tietyt piirteet, enkä tiedä, onko sillä minkäänlaisia oikeita tunteita mua kohtaan satunnaisten säätöfiilisten lisäksi. Kännissä säädetään, selvinpäin ollaan kavereita. Siis joo, oikeesti kavereita. Sekin tästä tekee vähän outoa. Nähdään kohtalaisen usein ja selvinpäin ollaan ihan normaaliväleissä. Lisäksi tiedän siitä ihan liikaa, jotta ajattelisin sen olevan maailman mahtavinta poikaystävämateriaalia. Aika paljon siitäkin tosin on mun syytäni. Mutta kuitenkin.
Viikonloppuna sitten mentiin taas säätöjuttuihin. Se olisi kovasti halunnut viedä mut yöksi, mutta en lähtenyt. Sillä on exänsä kanssa asiat tosi kesken ja sinä iltana se oli taas siihen törmännyt ja ne oli riidelleet. Aattelin, ettei SP:n motiivit olleet välttämättä ne parhaat ja että olisi parasta antaa sen selvittää päätään, ennenkuin otettaisiin se seuraava askel. Olisi ollut siis ensimmäinen laatuaan.
Juttu jatkui niin, että se lähti kotiin varastettuaan multa lupauksen, että ensi viikonloppuna ilman entisiä häiriötekijöitä mä olisin sen. Missähän mielentilassa mä sen menin lupaamaan, eihän viikonlopusta vielä tiedä mitään. Näkee sitten miten käy ton lupauksen. Ja haluaakohan SP sitä edes koittaa lunastaa.
Soitti se mulle sitten tänään. Puhuttiin vaan ihan niistä normaaleista kaverijutuista, mistä aina muutenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti