Takana mielettömän ihanat muutama tunti kera Arskan & Arskan kavereiden. Ooooooooh! Jos mä joskus sanoin, että unohdan ja annan olla Arskan suhteen, niin en enää. En todellakaan enää.
Meidän viestittelyt päätyi siis siihen, että kaverini kanssa terassilla hengailtuani lähdin toiselle terassille tapaamaan Arskaa, joka siellä oli omien kavereidensa kanssa. Sain sen jopa kutsumaan mut, mikä tuntui kyllä olevan aikamoisen työn takana. Sain vihjailla ja sanoa suoraan, että tuuuuuuuun, jos vaan pyydät! Ja siltikin se oli vaikeeta. No okei, kyllä sekin mulle vihjaili, että mun pitäisi pyytää sitä, mutta ei sen niin kuulu mennä! Ja eihän tästä mitään tuu, kun kumpikaan ei tee mitään muuta kuin vihjailee. Mutta nähtiin me kuitenkin. Ja kun mä kävelin siihen niiden pöytään, Arska tervehti mua niin iloisesti, että näytti kuin se ei voisi mistään olla onnellisempi kuin siitä, että saavuin paikalle.
Siksipä en ymmärrä tota kaiken muun aikaista nihkeilyä. Silloin kun me ollaan yhdessä, kaikki on ihan kohdallaan. Maailma on ihan sillä tavalla, kuin sen pitäisikin olla. Mikään ei oo hetkeekään vaikeeta tai väkinäistä, mitään ei tarvitse esittää. Me puhuttiin taukoamatta ja mä en lopettanut hymyilemistä koko sinä aikana, kun se oli mun lähelläni. Huomasin hymyilleeni tuntikausia vasta siinä vaiheessa, kun pääsin kotiin ja poskia särki niin, että ajatuskin hymyilystä sattui.
Mutta oltiinpa me taas tosi kiltisti. Halattiin kun nähtiin ja kun mä lähdin kotiin. Siinä se. Mä luulen, että jos olisin kysynyt, se olisi tullut mun kanssani kotiin. Mutta en mä kysynyt. En oikein tiedä, miksi. Osittain ehkä siksi, että tää on mulle muita niin paljon isompi juttu, että en halua pilata tätä alkuunsa millään sellaisella. Kännipanolla, joka seuraavana aamuna mietityttää. Osittain sen takia, että jos mä oon jo nyt näin rakastunut, mitä mä olisin sen jälkeen? Osittain siksi, kun en vieläkään ole varma, missä mielessä se on musta kiinnostunut. En ole kyllä kenenkään kohdalla näin paljoa arponut tätäkään asiaa, yleensä tää on se ainoa osuus, joka sujuu helposti. Eipä ole nyt. Niinkuin oon sanonut, Arska on jotain ihan muuta kuin kukaan muu koskaan.
Mun lähtiessä Arska sanoi, että ota ihmeessä yhteyttä, jos haluat nähdä taas. Me oltiin puhuttu illalla yhdestä viikolla olevasta tapahtumasta, johon Arska on menossa. Sanoin sitten, että ehkäpä siellä nähdään. Joo, sanoi Arska. Ehkä me sitten nähdään silloin, jos sinne lähden.
Voihan apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti