Toi Jasu Jasuinen on nyt aiheuttanut mulle päänvaivaa. Ollaan juteltu viikonlopun jälkeen joka päivä. Nyt ei enää tarvi arvailla vaan tiedän, että se on kiinnostunut. Se on tosi hyvä mies. Enemmän kuin hyvä. Sen lähestymistapa on ollut jotain erilaista kuin mihin oon tottunut. Se tosissaan juttelee, ja juttelee ihan normaaleista asioista. Kysyy kuulumisia, mun töistä, suunnitelmista, fiiliksistä. Tutustuu. Se lohduttaa ja pitää huolta, kun joku asia on ongelma. Se saa mut nauramaan. Se ei ahdista. Se sanoo, että olisi kiva nähdä mua joskus, mutta sanoo sen sillä tavalla, ettei musta tunnu, että mun pitäisi heti olla ryntäämässä sinne ja tietää, mitä haluan. Se ei oo kertaakaan sanonut mitään seksisävytteistä (joka olisi siis se mulle tutumpi reitti). Juttelee vaan sellaisia, että mulle jää olo, että se tosissaan tykkää jutella mun kanssani. Sen kanssa on kiva ja helppo jutella. Ei tarvitse miettiä vaikutuksen tekemistä tai sitä, ymmärtääkö se jotakin väärin tai loukkaantuuko jostain heitosta.
Mutta mitä minä? Mä oon niin vaikee. Mä tarvitsen sitä, että joku vie kerta heitolla jalat alta. Mä aina kiinnostun niistä vaikeista ja ongelmaisista. Varmaan siksi, kun oon itekin tällainen vaikee ja ongelmainen.
Mutta Jasua mä en todella halua loukata tai satuttaa. En halua testata sitä hetkee ja sitten juosta karkuun. En halua antaa sen ymmärtää ja sitten muuttaa mieltäni. En haluaisi myöskään loukata sitä antamalla pakkeja, jos se joskus jotakin ehdottaa. Mutta mitä mun sitten pitäisi tehdä?
Oon ehkä maininnut erään exäni joskus. Tää tapaus oli siis samaa luokkaa: älyttömän hyvä mies. Mutta mitä pidempään oltiin yhdessä, sitä enemmän musta tuntui, kuin olisin ollut häkissä. Ja mitä enemmän ahdistuin, sitä enemmän halusin pois. Eikä toisessa ollut todellakaan mitään syytä tai vikaa tälle. Mä en vaan osannut olla siinä. Mä oon kamala ja alan sekoileen, jos saan siihen mahdollisuuden. Jos mä otan ohjat käsiini, niin siinä jää jalkoihin, jos ei pidä puoliaan. Mä tarvitsen jonkin verran sitä liekaa ja piiskaa, että tajuan paikkani.
Jasun kanssa mä oon varovainen, koska en en en en voi millään sitäkin loukata. Mutta en tiedä, mitä teen. Tai edes mitä haluan. Mitä jos se menisi niinkuin luulen ja mä olisin sille täysin paska ennen pitkää? Mutta mitä jos se onkin se kaikki, mitä ikinä voi toivoa?
Jos mä ikinä olen oma idiootti itseni ja saan tuolle ihmiselle jotain paskaa aikaiseksi, niin potkaiskaa mua päähän. Lujaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti