And i know that maybe someday's come

Koon kanssa me ollaan tunnettu jo vuosia, taisin olla hädin tuskin 18, kun tavattiin ensimmäisen kerran. Mun mielestä Koo on aivan mielettömän ihana, mukava ja kaiken lisäksi tosi kuuma ja se on sanonut monesti, että ajattelee ihan samoin musta. Koo on seurustellut saman tytön kanssa kaiken sen aikaa, kun ollaan tunnettu. Vaikka me ollaankin aina juteltu kaikenlaista ja oltu tosi avoimia siitäkin, miten paljon me toisistamme tykätään, me ollaan oltu aina ihan nätisti. No okei, ehkä tähän koko aikaan on mahtunut muutama vähän liian pitkä ja läheinen halaus, ”kunpa voisin sanoa kaiken sen mitä ajattelen”-katseita ja aika rankkaa flirttiäkin (vitsiksi naamioituna tottakai). 

Yhtenä iltana sitten jokin oli eri tavalla kuin aiemmin. En tiedä, mitä se oli. Ehkä joku raja oli tullut täyteen siinä, miten paljon viboja me toisiltamme voidaan kestää. Me oltiin aika baaaaad. 

Yhdellä yhteisellä tutulla oli bileet ja meidät molemmat oli kutsuttu. Mä istuin grillaamassa makkaraa, kun Koo saapui paikalle tyttöystävänsä kanssa. Me hymyiltiin toisillemme ja saatuaan boolilasin käteensä, Koo tuli istumaan mun viereeni. Me ei oltu nähty pitkään aikaan ja meillä riittikin puhuttavaa vaikka kuinka. Koko loppuilta me oltiin toistemme lähistöllä, vilkuiltiin toisiamme huoneen eri puolilta, ”satuttiin” yhtä aikaa tupakalle. Ehkä me vielä oltaisiin selvitty, mutta se booli (joo joo, huono tekosyy).

Bileiden ollessa jo aamuyön puolella, me osuttiin boolikulholle kahdestaan. Koo kietoi kätensä mun vyötärölle ja katsoi mua silmiin. Mä vilkaisin ympärilleni. Vaikka me oltiinkin halailtu kaverillisesti muiden katseiden alla, tää tuntui niin paljon latautuneemmalta, että mä olin varma, ettei kukaan sivustakatsoja olisi voinut sitä missata. Me oltiin kuitenkin kaksin. ”Lähde käymään tupakalla”, Koo sanoi. Mä olin aivan varma, mitä siitä seuraa, jos menisin. Mutta menin silti.

Ovi painui kiinni mun selkäni takana ja musiikki vaimeni. Yhtäkkiä me oltiinkin ihan oikeesti kaksin. Koo painoi mut vartalollaan ovea vasten ja kumarsi niin, että sai huulensa mun huulille. Sen suudelman toteutuminen oli ollut ilmassa niin monet vuodet, että oli suorastaan ihme, ettei koko maailma pyörähtänyt paria kertaa ympäri siinä paikassa. Paitsi tietysti mun pääni sisällä. Oli kyllä Suudelma. Mä en tiedä, miten kauan me siinä oltiin halailemassa ja suutelemassa (kuljettamassa käsiä toistemme ihoilla, huulia kaulalla). Ilmeisesti aika kauan, kun viimein kun päästiin takaisin sisälle, meiltä kyseltiin, missäs sitä oikein on oltu. Koo vielä kuiskasi mulle, että ”kunpa vielä jonakin päivänä...”. Ja me lähdettiin omille teillemme.

Tiedän ja oon samaa mieltä, on se väärin. Koo on varattu.