Fresh air is what I needed. I ventured through my door, proceeded

Tapasin baarissa yhden miehen, Bossin. En tiä, mistä se kaverinsa kanssa ilmestyi, mutta siihen se jäi meidän seuraan jutteleen. Tai mulle lähinnä. Mistä kaikesta me ees juteltiin, en tiedä. Mutta juttelu oli jotenkin aivan käsittämättömän vaivatonta. Ei tarvinnut miettiä aiheita vaan ne ilmaantui kuin itsestään. Illan aikana ehdittiin puhua asioista niin laidasta laitaan: reissaamisesta, opiskelusta, existä, sulkapallosta, kitaransoitosta, haaveista, menneisyydestä, tatuoinneista, perheestä, kämppiksistä ja niin paljosta muusta, etten ees osaa kertoa. 

Me kuitenkin vaan juteltiin. Sitä mä vähän ihmettelin, kun seisoin Bossin vieressä, ihan vieressä. Mutta ei se oikeestaan edes koskenut muhun. Muutaman kerran vain nojautuessaan lähemmäs kuuntelemaan. Kyllähän siinä pöydässä oli meidän molempien kavereita, eli yleisöä olisi ollut, ehkä se vähän haittasi. 

Ja sitäpaitsi tossa vaiheessa en ite ollut oikein varma, mitä halusin. Tiesin vain, että puhuminen oli helppoa ja kivaa ja mies vaikutti tosi mukavalta. Mutta silti! Olis Boss silti voinut näyttää kiinnostuneemmalta. Johtuiko sitten parista lisäkaljasta vai mistä, mutta jossain vaiheessa mulle sitten ilmeisesti tuli kuitenkin sellainen olo, että voishan ton kanssa jotain muutakin tehdä, kuin jutella. 

Mun kaverit lähti kotiin jossain vaiheessa. Mä en oikeestaan edes harkinnut kotiinlähtöä vielä tuolloin. Jäin Bossin kanssa kahdestaan baariin pyörimään. Me etsittiin pöytä ja istuttiin alas jatkaan juttua. Boss piti kättään sohvan selkänojalla niskani takana ja jotenkin päädyttiin siirtymään aina vaan lähemmäs toisiamme. Laskin välillä pääni miehen olalle ja hän silitti ohimennen mun kättäni. 

Vähitellen alkoi häiritä se, että Boss ei tuntunut tekevän minkäänlaista aloitetta, vaikka vaikutti kuitenkin kiinnostuneelta. Oli mun seurassani, vaikka hänellä oli omia kavereita baarissa. Jutteli, kyseli, halusi tutustua. Koskettikin jopa välillä ohimennen. Mä nojasin vähän taaksepäin ja katsoin miestä silmiin. Boss heti kysyi, mitä mietin. En ollut ajatellut sanoa mitään, mutta toinen oli niin tarkkanäköinen ja kysyi suoraan.. Sanoin sitten että ihmettelen vähän. Mitä niin, Boss kysyi. Kysyin, että onko hänellä tyttöystävä tai jotain, vai miksi on niin kovin korrekti. Nauramaanhan se alkoi, ei kuulemma ollut tyttöystävää. Sen kummempaa selitystä en saanut. Boss katsoi minua silmiin ja nojasi kohti. Pysäytti huulensa ihan aavistuksen päähän omistani. Sanoin, ettei saa kiusata. Kuulemma halusi antaa mulle mahdollisuuden valita. Valita mitä, eikö se muka ollut tullut vielä selväksi, että tässä on ihan tarpeeksi odoteltu?! Suudelmaksihan se hetken kuluttua muuttui. Ja huh, millainen suudelma se oli!  

Ilta jatkui samoissa merkeissä ja ennen pitkää puhe sitten kääntyi siihen, että missä viettäisimme yön ja yksin vai kaksin. Mä en halunnut viedä miestä kotiin noin lyhyellä tuntemisella (vaikka Tyypin kanssa asiat menikin niin. Siitä oppineena muutinkin mieltäni miesten kotiin viemisestä). Mulla oli tarkoituksena vain yhden illan säätö ja ajattelin, että mieluummin herään aamulla sitten yksin tai edes valitsen, koska voin kadota paikalta. Kotiin mun oli kuitenkin pakko tulla nukkumaan, oli aamulla velvollisuuksia, joista ei olisi voinut luistaa. Boss kutsui mut kuitenkin mukaansa. Mä aattelin, että meen sitten yöllä vaikka kotiin vielä, matkaa ei meidän välillä ollut kuin pari kilometriä. ”Lähdetäänkö?” ”Lähdetään.”

Niinpä me sitten mentiin. Boss asuu solukämpässä parin muun tyypin kanssa ja hiukan kyllä huvitti mennä sinne ja miettiä, että ei välttämättä olis kovin siistiä törmätä kyseisiin kämppiksiin.. Että terve vaan ja hei, me mennään nyt tonne huoneeseen.. Mutta eipä siellä ollut ketään muuta kotona. Boss vei mut huoneeseensa. Istuin sängylle ja hetken kuluttua tuo tuli taakseni istumaan. Nojasin Bossia vasten ja siitä asiat etenivät varmasti arvattavaan suuntaan. 

Voi mikä ihana kroppa sillä oli! Ihana ihana! Oisin ollut kohtalaisen tyytyväinen siihenkin, jos oisin saanut tuijotella ja hipellellä niitä vatsalihaksia loppuyön. Mutta en kyllä yhtään valita, että asiat ei jääneet tolle tuijottelutasolle.

Me maattiin sängyllä ilman vaatteita kädet ja huulet joka puolella ja siinä vaiheessa Boss kysyi, että haluanko jatkaa pidemmälle. Mä en ensin edes ymmärtänyt kysymystä ja hölmönä mutisin jotain epäselvää jonka tarkoitus oli ilmeisesti olla ”Täh?!”. Boss toisti saman kysymyksen ja yllättyneenä hymisin jotain (aivotoiminta ei ilmiselvästi riittänyt enää mihinkään järkeviin sanoihin) jonka toi onneksi tulkitsi myöntymiseksi. Harvemmin sitä enää tossa vaiheessa kysellään hirveesti. Itelläni ei ainakaan itsehillintä olis riittänyt lopettamiseen. Mutta Boss olikin tollanen, no korrekti, niinkuin aiemmin sanoin.

Yleensä ekat kerrat on jotenkin outoja ja ei ainakaan mitään kovin mahtavaa. Mutta tällä kerralla oli ihan toisin. Boss oli niiiiin hyvä. Täydellisemmän kokoiseen mieheen en oo koskaan päässyt käsiksi. Ja se osasi, ihan törkeen hyvin!

Olis niin tehnyt mieli vaan jäädä nukkumaan siihen kainaloon ja kyllähän Boss sitä pyysikin. Mutta kotiin se oli lähdettävä. Jossain vaiheessa Bossin kämppiskin oli palautunut kotiin ja mä toivoin, että se olisi ehtinyt nukkuun siinä vaiheessa, kun mä lähdin. Mietin kyllä sitäkin, että kuinkahan hyvä äänieristys noissa kämpissä mahtaa olla.. Eipä sitä kämppistä ainakaan näkynyt missään pyörimässä. Eteisessä Boss antoi mun käteen lapun, johon oli kirjoitettu puhelinnumero. ”Laita viesti, kun oot päässyt turvallisesti kotiin.” Lupasin.