Mä en ollut tosiaan nähnyt Mikkeä muutamaan viikkoon, enkä
oikeastaan edes ollut sitä paljoa ajatellut. Kuvittelin, että pystyin suhtautumaan
siihen sinä, mitä se oli ollutkin: satunnaisena hoitona. Niinpä yhtenä iltana,
kun Mikke soitti mulle baarista ja kysyi, lähdettäisiinkö yhtä matkaa kotiin,
mä suostuin.
Sillä hetkellä, kun Mikke käveli nurkan takaa siihen
risteykseen, jossa mä sitä odotin, mä tiesin arvioineeni itseni ihan väärin. Jos
olisin ollut yhtään järkevä, olisin vielä perunut koko jutun. Mutta viimeistään
silloin, kun Mikke katsoi mua silmiin ja kumartui suutelemaan, järki katosi
taivaan tuuliin.
Miten hölmö sitä voikaan olla? Olinko mä muka unohtanut,
että Mikellä oli joku outo taito saada mut sekoamaan? Tai sitten mä kuvittelin oppineeni
pitämään ajatukseni aisoissa paremmin kuin muutamaa viikkoa aikaisemmin. Yeah,
right.
Meillä oli kiva yö, tottakai. Miken kanssa se on sitä aina. Aamu
meni tutun kaavan mukaan ja kun me maattiin siinä sängyllä halailemassa (Aina
kun me nähdään, Mikke käyttäytyy aina niinkuin me oltaisiin joku rakastunut
pariskunta. Se ehkä se ongelma onkin. Muut ajat on jotain ihan päinvastaista.
Mixed signals, sitäpä se.), ovikello soi.Katsottiin toisiamme kummissaan.
Ovikello soi uudestaan ja Miken kaveri alkoi huudella postiluukusta, että jos
vaikka pääsisi sisään. Me alettiin aika kiireesti etsiä vaatteita lattioilta ja
peiton seasta. Mä en löytänyt kuin paitani ja housut.
Oli siinä pokassa pitelemistä, kun Mikke viimein avasi oven
kaverilleen. Mä esittäydyin virnistellen, eikä Mikkekään ollut kovin paljoa
parempi vakavoitumisessa. Mä yritin vaivihkaa katsella ympärilleni ja etsiä
kadonneita vaatekappaleita, mutta ei niitä (onneksi) ollut näkyvissä (enpä ole
muuten koskaan kysynyt Mikeltä, löytyikö niitä ikinä ja mitä niille sitten
tapahtui). Vähän oli hankalaa koittaa käyttäytyä siinä normaalisti. Mä päätin
lähteä hiippailemaan kotiin päin.
Tosiaan. Idea ei ollut kovin hyvä sen suhteen, että Mikke
jäi taas mieleen pyörimään. Sama vanha teema kuitenkin jatkui, eikä Mikestä kuulunut
juuri mitään. Olisihan se pitänyt tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti