I'll try something new

Mä ajattelin, että olisi varmaan syytä koittaa tapailla miehiä, jotka olisivat parempaa poikaystävämateriaalia kuin tähänastiset. Alunperinhän mä olin halunnut vaan mennä ja rellestää, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntua, että voisi sitä pitää silmät vähän paremmin auki ja katsella laajemminkin ympärilleen. Uusia tuulia ja sellaista.

Krokon mä tapasin yksissä bileissä. Kaverin kaveri, tai jotain sellaista se oli. Poikaystävämateriaalia hyvinkin. Koulutettu, hyvätapainen, piti yhteyttä, oli kiinnostunut. Mutta. 

Me tosiaan nähtiin bileissä ja samana iltana päädyttiin Krokon luo yöksi (ei ehkä fiksua, jos oikeasti ajattelee jotain parisuhdetta). Aamu oli vielä vaivaantuneempi kun Maxin kanssa ja se on jo paljon se. Me siinä makoiltiin sängyllä ja mä sille koitin jotain jutella, mutta se hädin tuskin vastaili. Päädyin tietenkin miettimään sitten Mikkeä, sen kanssa kun oli aamut aina niin parhaita ja helppoja. Ei ihan reilua varmaankaan ajatella jotakuta toista, kun makaa alasti miehen vieressä. Sitäpaitsi, seksi Krokon kanssa oli... no ei ainakaan mitenkään tajuntaa räjäyttävää. Plääh.

Tuon illan jälkeen mä ajattelin, että antaa olla. En oikein jaksanut kiinnostua. Kroko kuitenkin otti yhteyttä ja kysyi, jos lähtisin treffeille, vaikka syömään, niin voitaisiin samalla jutella. No, ehkä toinen tapaaminen toden sanoo ja niin me sitten mentiin treffeille. Mä en kauheasti ole harrastanut treffejä ja odotin iltaa ihan mielenkiinnolla, vaikka odotukset ei perhosparvien, tutisevien polvien ja ilotulitusten suhteen olleetkaan kovin korkealla.

Me käytiin syömässä ja sen jälkeen vielä kahvilla. Meillä oli kyllä mukava ilta ja yllätyin, kun juteltavaakin löytyi. Siinä illan kuluessa alkoi vaan näyttää siltä, että Krokon lempi puheenaihe oli hän itse. Kunnes Kroko sitten hiljeni taas ihan kokonaan. Mä en oikein tajunnut, mitä tapahtui ja koitin turhaan jatkaa juttelua. Mä pyörittelin lusikkaani tyhjässä kahvikupissa ja mietin, että kylläpä lätsähti, pitäisi varmaan lähteä kotiin. Siinä jotain siihen suuntaan vihjailinkin. Kroko katseli mua sen näköisenä, että jotain olisi mielessä, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään, vaikka kysyinkin asiasta. Sitten vasta, kun olin jo valmistautumassa lähtöön, Kroko katsoi mua paniikkia silmissään ja kysyi multa, että ”lähtisitkösämunkanssakotiin?”. Katselin tuota pitkään ja mietin kyllä, että maksaako vaivaa. Mutta kaikki ansaitsee toisen mahdollisuuden, vai miten se meni? 

Menin siis. Ja eipä olisi. Maksanut vaivaa siis. Ihan samanlaista sähellystä kuin aiemminkin ja täysin sama vaivaantunut hiljaisuus jälkeenpäin. Mä en edes jäänyt yöksi vaan hipsin kotiin. Ärsytti ja turhautti. Seuraavana iltana lähdin sitten baariin ja nappasin sieltä matkaan jonkun ihan random tyypin. Sain sentään paremman panon.