Sitten aloinkin miettiä, mitä halusin Bossin kanssa.
Fiilikset oli vähän suuntaan ja toiseen.
Se vastusteleva puoli ensin. En ollut yhtään valmis
mihinkään miesdraamaan tai keskittymään vain yhteen tyyppiin. En halunnut siinä
vaiheessa mitään vakavapaa. Muurit ja piikkilangat oli rakenneltu niin
vahvoiksi, että sydämen särkymiselle ei ollut mitään mahdollisuuksia. Halusin
tehdä kaiken mahdollisen ja nauttia ja sellaista. Sitäpaitsi Bosskin on mua
nuorempi. Pari vuotta. Ja mikäs se sääntö nuoremmista olikaan..? Mulla itselläni
oli lisäksi älytön määrä baggagea edellisestä suhteesta, enkä uskonut, että tuossa
vaiheessa olisin voinut niitä olla siirtämättä uuteen suhteeseen. Ja
Bossillakin oli joku suht tuore ex (olin kuulemma eka exän jälkeen, hui! Ei
tuollaista saa kertoa!), josta vähän juteltiin silloin illalla. Kaiken lisäksi
ei toikaan osunut mun miesmakuuni. Boss on nimensä mukaan kauluspaitamies, joka
haaveilee jonkun ison firman johtajan paikasta. Mä tykkään rentummista.
Toinen puoli sitten. Boss oli älyttömän mukava. Sen kanssa
juttelu oli uskomattoman helppoo. Ei tarvinnut yhtään miettiä, mitä sanoisi tai
voiko jotain sanoa. Meidän huumorintajut kohtasi, Boss nauroi mun jutuille
(mikä on harvinaista) ja oli hauska. Meitä kiinnosti monet samat asiat. Se
soittaa kitaraa ja laulaa. Ja niinkuin sanoin, Bossin vartalo oli ihana. Sen
silmät oli tosi kauniit. Se oli uskomaton suutelija ja niiiiin hyvä sängyssä.
Mä lähetin Bossille viestin silloin yöllä, kun pääsin
kotiin. Vastauksen sain sitten aamulla. Vastaus oli yksi lause, jotain hyvä,
että pääsit turvallisesti kotiin, tai vastaavaa. Siihen en ite mitään
vastannut. Jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan voinut. Silloin ei tuntunut,
että olisi välttämättä kiinnostanut kauheesti, mutta siinä päivien kuluessa
mieli muuttui. Viestit kuitenkin jäi noihin, ite en mitään enää lähettänyt,
eikä Bosskaan sitten koskaan ottanut yhteyttä. Mä ajattelin, että jos mies on
kiinnostunut, niin hittolainen se saa luvan ottaa yhteyttä.
Meidän stoori jäi siis lyhyeksi. Boss oli ensimmäinen joka
olisi voinut kiinnostaa enemmänkin, mutta ei siitä kuitenkaan seurannut sen
enempää. Jonkin aikaa harmitti, mutta eipä auttanut jäädä itkemään, kun en
mitään asialle tehnyt.
Silloin päätin, että jos joku mies kiinnostaa, niin meidän
juttu ei jää ainakaan siitä kiinni, että jään odotteleen viestiä, jota ei
koskaan tuu. Lupasin siis itselleni, että jos kiinnostavasta miehestä ei kuulu
mitään, kyselen ite kuulumisia kerran. Jos kaikki jää silti siihen, sitten mies
ei vaan oo kiinnostunut. Mutta oonpa ainakin tehnyt jotain ja antanut miehen
ymmärtää, että mun suunnalta löytyisi ehkäpä kiinnostusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti