And that’s all

Tuosta edellisestä Mikkejutusta meni varmaan pari viikkoa, kun sitten lähdettiin muutaman kaverin kanssa bilettään. Mikke oli pyörinyt mun mielessäni ton edellisen jälkeen ja jotenkin mä olin saanut itseni vakuutettua siitä, että mä ehkä pystyisin oleen sekoilematta ja silti näkeen sitä. Osaltaan asiaan vaikutti tietenkin toi Arskakin, se vei kuitenkin osan mun sekoilukapasiteettiani. Ja oonhan mä nyt tähän päivään mennessä tajunnut, että Mikke ei halua multa mitään muuta kuin seksiä. Vaihtoehdot on joko hyväksyä se tai unohtaa koko juttu. Mieluummin hyväksyisin, kiitos, on se sen verran hyvä.

Tällä vakaalla perustuksella mä lähetin Mikelle illalla viestin ja kysyin jos nähtäis. Mikke ei ikinä vastaa nopeesti viesteihin ja nytkin siinä kesti niin pitkään, että olin jo luovuttanut. Mutta se vastasi kuitenkin. Ja sanoi, että nähdään vaan. Me sovittiin sitten treffit puoliväliin baareja, joissa oltiin. Mikke oli jo odotellut hetken, kun mä saavuin paikalle. Kun mä näin sen siinä odottamassa... Ei mun polvet notkahtaneetkaan tai sydän pyörinyt voltteja, niinkuin ennen on tapahtunut! Hah, mä ajattelin. Ehkäpä joku tosiaan on muuttunut.

En mä silti siitä käsiäni erossa olisi voinut pitää montaa hetkeä, mutta Mikke ehti ensin. Se antoi mulle sellaisen suudelman, että olisi tehnyt mieli raahata se johonkin porttikonkiin ja ottaa se vaikka väkisin. No ei tarvinnut väkisin sentään. Ja päästiin me mun luokse asti jopa. Toivon vaan, että naapurit nukkuivat sikeesti, eikä kurkkineet ovisilmistään. Oli aika lämmin tunnelma meinaan jo rappukäytävässä. Ei meidän kaikki vaatteet olleet enää ihan paikoillaan siinä vaiheessa, kun päästiin mun ovestani sisään.

Se oli ihanaihanaihana. Aivan yhtä ihana kuin aina. Se on hyvä! Ihan älyttömän hyvä! Mä en todellakaan tiedä, mitä se tekee, mutta se itse tuntuu tietävän. Se on niin hyvän tuntuinen. Me puuhattiin varmaan tunti siinä ja jälkeenpäin se oli huolissaan, että tykkäsinkö tarpeeksi. Kun oltiin lopetettu, mä sanoin sille että se tuntui aivan mielettömän hyvältä ja se sanoi, että nolottaa kun tuli niin aikaisin. Jaa aikaisin?!? Mä en olisi jaksanut paljoa pidempään! 

Aamulla mä heräsin vähän ennen Mikkeä ja pitihän mun sitten sitä vähän tuijotella ja miettiä, mitä nyt oon siitä mieltä. Sen enkelikiharat oli söpösti sotkussa tyynyllä. Ja kun se heräsi, pitihän tilaisuudesta ottaa kaikki irti ja ottaa jo vakioksi muodostuneeseen tapaan aamulla sama setti. Jälkeenpäin Mikke totesi, että näin joka aamu pitäisi herätä. Mielessä pyöri, että jos mä olisin sun, juuri sillä tavalla tapahtuisi. 

Mutta kaikesta huolimatta näin jälkeenpäin musta tuntuu, että oon saanut itseni viimein tajuamaan, että Mikke on tosiaan vaan bootycall. Fuckbuddy. Parempi vaan, kun en kehittele asiasta sen enempää.