20.5.12

Hey man, it's not gonna work. It has nothing to do with you


Yhtenä viikonloppuna oli vuorossa taas yhdistelmä bileet & baari. Ilta oli tosi kiva. Tanssilattialla mua tuli iskemään joku 22-vuotias poika ja vaikka se olikin tosi söpöä ja imartelevaa, niin jätin silti välistä. Ei ehkä olisi pitänyt. Olisi voinut olla vaikka kuinka hauskaa.

Tuli sitten lähdettyä yhden miespuolisen kaverin mukaan, tää taas olisi ollut parempi jättää tekemättä. Skip on ihan liian kaveri liian monen kanssa, jotta kannattaisi säätää ja sotkea koko juttua. Jäin siis Skipin luo yöksi, mutta sen verran onnistuin ajattelemaan, että oltiin suht kiltisti. Olisi kuitenkin voinut olla edes pussailematta. 

Aamulla oli vähän morkkis Skipin takia, vaikka yleensä en sellaisiin uskokaan. Ja tosiaan, kun ei oltu edes mitään ihmeellisempää tehty. Lähdin aamulla ja kun olin juuri päässyt kotiin, Tyyppi soitti. Pyysi että lähtisin käymään kahvilla. Sanoin suunnitelleeni, että viettäisin päivän kotona peiton alla ja Tyyppi vähän niinkuin kutsui itsensä seuraksi ja ehdotti jonkun elokuvan katselua. Ajattelin, että mikäs siinä. Ei oltu nähty hetkeen ja tykkään kyllä Tyypin seurasta, vaikka en mitenkään erikoisen kiinnostunut olekaan. Tai siis. Musta on kivaa, kun Tyyppi tykkää musta ja ajattelee, että mä oon kuuma :-D. Seksi on kivaa. Tyyppi juttelee. Ja sen kroppa on kiva. Jajaja. Mutta en oikein osaa ajatella sitä muuna kuin satunnaisena hengailuseurana ja fuckbuddyna. 

Ei me mitään elokuvaa katseltu sitten kuitenkaan. Oli kivaa, mutta kyllä vähän itseä hämäsi, kun juuri edellisestä sängystä olin paria tuntia aiemmin lähtenyt. Oh, well.

Tyyppi kutsui mut kylään sitten seuraavana viikonloppuna. Me käytiin aamuyön tunteina keskustelu (tai siis Tyyppi kävi. Mä toivoin, että olisin voinut liueta paikalta) aiheesta, josta en kuvitellut mun ja Tyypin koskaan keskustelevan. Siis ”Me-keskustelu”, tiedättehän. Mitä me ollaan, mitä meistä on tulossa ja sellaista. Mä tosissaan luulin, että meillä kummallakaan ei ole mitään tuon suuntaisia ajatuksia toistemme suhteen, mutta olinpa väärässä. Mä sitten säikähdin ja aloin pakitella. Eikä asiasta sen jälkeen olekaan ollut mitään puhetta. Aamulla mä lähdin aika hätäisesti ja ajattelin, että olisi varmaan parempi olla näkemättä hetkeen.

Skipin kanssa me ollaan nähty baarissa ton illan jälkeen. Skip on myös halunnut puhua tapahtuneesta ja siitä, voisiko meistä tulla jotain, mutta mä olen sitäkin jarrutellut. Ennen pitkää Skipin kiinnostus taisi sitten hiipua eikä mulle ole siltä suunnalta tullut enää hetkeen ehdotteluja.

Pitäisi varmaan opetella lukemaan ihmisiä paremmin. Ja harkitsemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti