It's in their book of rules. That you're too young, too young baby you're too young

Yksistä bileistä matkaan tarttui Poika. Todellakin Poika, se oli mua toooosi paljon nuorempi. Käveltiin bileistä kotiinpäin ja parin kilometrin matkaan kului kolme tuntia. Makoiltiin nurmikolla ja istuttiin keinussa sylikkäin ja juteltiin kaikenlaisista asioista. Tai lähinnä Poika jutteli ja mä kuuntelin.

Poika oli tosiaankin ihan älyttömän nuori. Täysi-ikäinen hyvinkin tottakai, ei sentään mitään sakkolihaa, mutta kyllä hämäsi siitä hetkestä asti, kun sen iän kuulin. En tiedä, mitä ajattelin. En varmaan mitään. Ihan aina oon sanonut, että en kattele nuorempia. Se nyt meni vähän mettään jo Tyypin kanssa. Mutta Tyyppi sentään on mua vaan reilun vuoden nuorempi, Poika taas.. aika paljon enemmän.

Poika oli/on sitäpaitsi kihloissa. Ja naisestaan se lähinnä halusikin puhua. Olihan se aika absurdi tilanne antaa parisuhdeneuvoja samalla kun istuin toisen sylissä. Eihän se fiksua ole varatun kanssa mitään säätää, tiedän. Oon kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että kukin huolehtikoon omasta moraalistaan. Ei se kolmas ketään petä. Ja siinä vaiheessa, jos parisuhteen toinen osapuoli on valmis pettämään, onko sellaisessa parisuhteessa edes mitään järkeä? Ja kyllä, sama pätisi jos mua petettäis. Ei tilaisuus varasta tee jos kaikki on niinkuin pitää. Ja jos ei oo, niin parempi sitten unohtaa koko juttu.

Lopulta päästiin mun hoodeille. Siinä matkan aikana olin onneksi selvinnyt jo sen verran, että tajusin että mieluummin heräisin aamulla yksin omasta sängystäni. Mitäänhän ei saa katua, mutta oon varma, että toi jo olisi kaduttanut. Niinpä jossain risteyksessä lähdettiin eri suuntiin. Jossain mielenhäiriössä olin kuitenkin antanut Pojalle puhelinnumeroni..

Viestejä Poika sitten lähetteli. Ja niitä viestejä riitti. Vähän väliä. Kuinka olin kuulemma jäänyt pahasti mieleen. Fb:stäkin toi mut löysi. Pidin aika viileen linjan. Toivoin vaan, että Poika unohtaisi mut äkkiä ja keskittyisi pistämään asiat kuntoon kihlattunsa kanssa. 

Jossain vaiheessa Pojan kiinnostus onneksi hiipui ja viestit loppuivat. 

Mitä tästä opin? No ainakin sen, että puhelinnumeroo ei anneta kelle tahansa. Ja että vaikka ikä on vaan numero, niin rajansa silti kaikella!